Luokkamme teki tämän viikon alussa opintomatkan Helsinkiin katsomaan Finnish Catwalk-muotitapahtumaa ja Tampereella Vapriikin museoon. Retki oli ihastuttavaa vaihtelua koulussa puurtamisen väliin.
Lähdimme koulumme edestä viideltä maanantaiaamuna. Istuin luokkalaiseni Mademoiselle Nuitin vieressä. Hän on hyvin mukava vaikkakin ajoittain äkkipikainen ja synkkä. Lähes kuusi tuntia myöhemmin saavuimme Helsingin Wanhaan Satamaan ja lähdimme katsomaan Finnish Catwalkin myyntinäyttelyä talvelle 2009-2010.
Näyttelyssä oli hyvin harvoja mainitsemisen arvoisia asioita. Yhdet ihanat hanskat löysin ja näin yhdet nätit sukat. Asusteosasto oli kerrassaan upea. Mustia helmiä ja kukkia. Lisäksi oli jotain etnisiä koruja. Vöitä oli kahdellakin osastolla mutta ne eivät oikeastaan kiinnostaneet minua. Kenkiä ei ollut.
Vietettyämme kolme tuntia näyttelyssä, lähdimme majapaikkaamme Uudenmaankadulle. Talo oli upea kertaustyylinen luomus. Huoneet olivat korkeita ja täynnä upeita yksityiskohtia. Se oli ihanaa.
Olin sopinut tapaamisen Mademoiselle Friandisen kanssa puoli viideksi Kampin metrotunnelin edessä. Ennen sitä törmäsin Iiraliinaan ja onnistuin pelastumaan pelottavan kauneustuotemyyjän kimpusta. Kun Mademosielle Friandise tuli, kävimme parissa asustekaupassa ja Blipossa. Sitten päätimme lähteä Itäkeskuksen Eurokankaaseen ostamaan kankaita uusiin pukuihimme. Päädyimme mustaan viehättävään taftiin. Siitä on tarkoitus ommella liivihameet tämän kesän animeconiin. Mekkoihin pitää vielä ostaa pitsit ja vetoketjut. Löysin Itäkeskuksen Suomalaisesta kirjakaupasta ihastuttavan muistikirjan.
Mademoiselle Friandise oli muuten pukeutunut ihastuttavaan harmaaseen pukuun ja mustaan Moitién kauluspaitaansa. Asu oli viehättävä ja sopi hänelle hyvin. Itselläni oli periaattessa sama asu kuin tämän blogin yläreunasta löytyvässä kuvassa.
Lähdin takaisin majapaikalleni puoli kahdeksalta. Yö olikin kohtuullisen rauhallinen.
Aamulla lähdimme kohti Tamperetta. Matka tulisi kestämään kaksi tuntia. Aika meni mukavasti kuunnellen Rozen maidenin soundtrackia ja torkahdellessa. Kuitenkin pääsimme lopulta Vapriikin pihaan.
Museorakennus! Se oli ihastuttava. Miten jokin rakennus joka on tarkoitettua teolliseen käyttöön voikin olla niin kaunis. Holvikäytäviä, korkeita ikkunoita ja vaikka mitä. Jos aikaa olisi ollut enemmän ja sää olisi ollut kauniimpi olisin pistänyt photoshootin pystyyn. Harmi ettei Joensuussa ole sellaisia, koska kaupunkimme historia on täysin erilainen. Puutaloja kuitenkin löytyy ja ehkä kesällä pidän photoshootin puutalokorttelissa.
Toivuttuani rakennuksen upeudesta ja pelkän koon aiheuttamasta hurmiosta, luokkamme lähti museon sisätiloihin. Meille oli varattu opastus kahteen näyttelyyn.
Ensimmäinen niistä oli Tiibet. Kysisen näyttelyn opas oli suorastaan raivostuttavan innostunut ja hivenen kovaääninen mutta tuntui osaavan asiansa. Näyttely itsessään oli todella vaikuttava. Se antoi tiibetiläisistä kuvan todella värikkäänä (Kirjaimellisesti) kansana. Kaikki oli erittäin värikylläistä. Toisaalta oppaamme kertoi meille muutamia niin makaabereja yksityiskohtia etten välitä toistaa niitä.
Toinen näyttely käsitteli Dora Jungia ja pellavaa. Se ei sinällään kiinnostanut minua vaikkakin osa kudonnaisista oli kohtuullisen sieviä.
Tämän jälkeen saimme tunnin tutustuaksemme museon muihin näyttelyihin. Minä ja Madmoiselle Nuit suunnistimme saman tien kenkänäyttelyyn. Kyseisestä näyttelystä löytyi kenkiä 1700-luvulta asti. Minulla on niistä kuvia mutta en liitä niitä tähän kirjoitukseen vaan käytän niitä sitten kun teen Suuren Kenkäartikkelin. Näyttely oli kuitenkin upea. En ole koskaan nähnyt niin upeita ja niin monia kenkiä.
Kenkänäyttelyn jälkeen kävimme vielä Tampere 1918-näyttelystä. Se järkytti minua. Miten ihmiset voivatkaan olla niin julmia?
Mademoiselle Nuit ja minä juoksimme vielä hetken Tampereen keskustassa ostamatta mitään ja sitten olikin jo aika lähteä kohti kotia.
Mademoiselle Parapluie.
No comments:
Post a Comment